Päävalikko

Mar 8 2011

Lusikka

Kylläpä oli pikkumiehen ilme näkemisen arvoinen, kun äiti aamupuuron päätteeksi antoi (puhtaan) lusikan pojalle tutkittavaksi. Mitrin naamalta paistoi ylpeys (minä osaan syödä, istua syöttötuolissa ja olen niin kuin muutkin perheenjäsenet jotka ruokailevat pöydän ääressä). Sieltä näkyi myös häivähdys yllättyneisyyttä (antaako se sen tosiaan mulle), uuden kokemisen iloa (ai tältäkö tämä tuntuukin kädessä) ja onnellisuutta (voi elämä, tää on lusikka).

Kuvaan komeaa ilmekavalkadia ei tietysti saanut enää ikuistetuksi, sillä hetki oli ja meni, mutta kyllä poika jaksoi olla ihmeissään lusikasta vielä hetken.

Mitri syö nykyisin kolme kiinteää ruokaa päivässä. Aamu- ja iltapuuron lisäksi soselounaan, jossa saa jo olla lihaakin mukana. Syöminen on opettelua sekä äidille että pojalle: eilinen aamupuuro meni ihan löperiksi, kun poika oli liian väsynyt (äiti kuppasi sängyssä liian kauan, jolloin aamupalan aikaan alkoi jo olla Mitrin uniaika). Lounaan kanssa kävi samoin, väsy yllätti ja pöperöt jäivät lautaselle. Tänään sen sijaan oltiin oikeaan aikaan liikkeellä ja aamupuuro upposi massuun alta aikayksikön. Ahnaasti poika nojautui syöttötuolissa eteenpäin ja odotti uutta annosta – ei tosin osannut vielä avata suutaan linnunpojan malliin, mutta muuten merkit olivat kyllä hyvin selvät: anna lisää!!

 

Post new comment

Plain text

  • HTML merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
Type the characters you see in this picture. (verify using audio)
Type the characters you see in the picture above; if you can't read them, submit the form and a new image will be generated. Not case sensitive.